Sunnuntain kiitollisuutta

Mies vietti lyhyen syysloman Tukholmassa ja sinä aikana tapahtui paljon. Ensimmäiseksi pakattiin tavarat kasaan vanhassa asunnossani, vuokrattiin pakettiauto ja suunnattiin kohti cityä. Raskas päivä, jonka työ kävi varmasti useasta kuntosalitreenistä. Kuinka monesta sellaisesta en osaa sanoa, sillä kyseinen liikuntamuoto ei ole ikinä kuulunut lemppareihini. Pitäisi kyllä useammin aktivoitua muunkin kuin arkiliikunnan muodossa, sillä sehän ei ole mikään syy että töiltä ei muka ehdi järkevään aikaan mihinkään jumppaamaan.

Ihanaan uuteen kotiin löysi tiensä jo kolme vierastakin. Ensimmäinen heistä vei minut kuuntelemaan Glen Hansardia bändeineen. Ja se oli hienoa kuunneltavaa! Oli niin mahtavia elementtejä käynnissä samaan aikaan, huipputaitavat soittajat, kauniit laulut ja lyriikat ja riemukas tunnelma. Mulle Glen Hansard on tuttu leffasta Once, johon ihastuin suuresti sen nähtyäni vuosia sitten ja leffan soundtrackia kuunneltiin sittemmin ystävän kanssa monituiset kerrat. Yksi mahtavimmista vedoista keikalla olikin kyseiseltä soundtrackilta löytyvä When your mind's made up. Sellainen voima laulaa ja sellainen vire ja intensiteetti kitaran soitossa, ettei sitä osaa kuvailla. Tätä herraa bändeineen menen kyllä mieluusti toisen kerrankin katsomaan ja tuli kyllä ylipäätään sellainen fiilis, että pitäis käydä useammin keikoilla. Olen samaa mieltä keikkaseuralaiseni kanssa siitä, että elämykset ovat tässä elämässä hyvä sijoitus.

Eilen uuteen kotiin saatiin kaksi vierasta istumaan epävirallisia tupareita ja avuksi kantamaan tavaraa ullakon varastokoppiin. Koti on siis käyttöönotettu, joskin vaatteita lojuu vielä jätesäkeissä ja keittiötavarat hakevat paikkaansa. Mutta kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että tästäkin muutosta selvisin ja nyt vain olen ja nautin. Tällä hetkellä koti tuntuu hyvältä ja levolliselta, mitä tunnetta tavallaan vahvistaa yläkerran naapuri, joka luukuttaa isolla volyymilla Coldplayta. Ei haittaa yhtään, vaikka ei ehkä olisi oma artistivalinta sunnuntai-iltapäivään. Koti tuntuu myös tyhjältä ja hieman haikealta, sillä mies lähti muutama tunti sitten ja istuu parhaillaan lentokoneessa matkalla kohti Helsinkiä. Itse onneksi istun samaiseen suuntaan matkaavassa koneessa perjantai-iltana, joten en jaksa ikävää ja yksinäisyyttä tänään surra ja miettiä sen enempää kuin se jo valmiiksi on läsnä. Mutta se monelle arkinen asia, että herää toisen vierestä ja toinen on kotona kun tulet töistä, tuntui niin hyvältä, että toivon muistavani siitä kiittää yhteisen elämämme jokaisena päivänä, kun se toteutuu. Silloinkin kun se muuttuu jokapäiväiseksi arjeksi.

Viime kirjoituksen ajatuksista huolimatta tai ehkä niistä johtuen (mistä sitä tietää) tuntuu kodista puhuminen nyt ihan luontevalta. Olkoon tämä nyt koti, niinkuin Helsingissä ne kaksi muutakin, joista kotina puhun. Silti se toinen niistä on se eniten koti.

Tämä on hyvä sunnuntai. Tämä hauska ja monia tapahtumia sisältänyt viikko päättyy ja huomenna alkaa arki aamun pyykkivuoron ja iltapäivään ja iltaan sijoittuvien töiden parissa. Tänään on kanelipullan päivä ja löysin loistoyksilön (no myönnettäköön että ostin kaksi!) lähikahvilasta. Tässä päivässä on ollut läsnä rakkaita ihmisiä ja hyviä uutisia. Joskus etenkin töihin liittyvien asioiden puolesta tuntuu, että elämässä on niin paljon hyvästejä, vaikeutta ja surua. Mutta aina se jotenkin kääntyy niin, että rakkautta kuitenkin on eniten. Siihen luotan ja siinä toivossa elän.