Pari vapaapäivää

Perjantain elin niinkuin se olisi ollut lauantai ja eilisen lauantain kuin olisi sunnuntai. Tänään oli silti sunnuntaifiilis, mikä ehkä johtunee sunnuntain jumalanpalveluksesta. Tänään ei oikein pyhän aihe napannut tai herättänyt itsessä suurta innostusta - vastuu yhteiskunnasta. Aiheessahan ei sinällään ole mitään vikaa, mutta ehkä joku henkilökohtaisempaan hengellisyyteen keskittyvä otsikko olisi ollut itselle paikallaan tänä sunnuntaina. Saarnaa aloittelin eilen pitkällisen välttelyn jälkeen. Pitääkö keisarille maksaa veroa vai ei - saihan siitä pohdintaa aikaiseksi kun yritti ja taustoja pystyy aina selvittämään ja selittämään, mihinkäs eksegeetikko karvoistaan pääsee. Mutta toisinaan vaan se henkilökohtainen syväsukellus aiheeseen jää tekemättä ja tarkastelu  jää sellaiseksi pintapuolisten asioiden havainnoinniksi. Mutta niin se on, helmiä ei synny joka kerta, mutta pääasia on, että aina jotain saa paperille ja että se on jokseenkin järkevää ja jäsenneltyä. Ja kuten ystäväni kanssa puhuin, niin eihän jumalanpalvelus ole yhtä kuin saarna. On niin monia muita elementtejä, jotka puhuttelevat ja koskettavat. Itselle ne ovat usein asiat, joita en itse jumalanpalveluksessa tee, kuten musiikki. Ehtoollisesta ja sen kokemisesta papin näkökulmasta pitää ehkä kirjoittaa joku kerta ihan ajatuksella.

Otsikkoon laitoin "pari vapaapäivää" ja aloin sitten heti puhua töistä, so typical. Kaksi vapaapäivää menee aina nopeasti, vaikka ei olisi ihmeempiä suunnitelmia. Aamut nukuin pitkään ja kompensoin monesti työviikolla 6 tuntiin jääviä yöunia. En ymmärrä, miten en osaa yksin mennä ajoissa nukkumaan! Perjantaina kiersin Fotografiskan näyttelyt. Halusin erityisesti nähdä Magnus Wennmanin kuvat Syyriasta paenneista lapsista. "Där barnen sover"-otsikolla oli kuvattu eri ikäisiä lapsia nukkumassa ei-niin-mukavissa olosuhteissa ja samalla muutamalla sanalla kerrottiin heidän pakomatkastaan. Olen varmaan jokaisen tavoin pysähtynyt pakolaisista otettujen lehtikuvien äärellä, mutta toki tällaiset isot näyttelytilaan asetellut valokuvat vavahduttivat vielä ihan erityisellä tavalla. Fotografiskan näyttelytiloista löytyi toki muutakin mielenkiintoista katsottavaa, kuten aina. Tämä olikin ehkä jo neljäs tai viides kerta kun käyn kyseisessä paikassa, joten melkein olisi jo vuosikortin paikka! Kevennyksenä voidaan mainita, että tällä visiitillä seisoin erityisen pitkään Martin Schoellerin Heath Ledgeristä nappaaman kuvan äärellä. Olen harvoin pitänyt ketään lempinäyttelijänäni taikka -laulajana tai muuna lempitaiteilijana tai ihailemanani henkilönä, mutta Heath Ledger on syystä tai toisesta sykähdyttänyt ja näyttelijän ennen aikainen kuolema oli kyllä iso menetys.

Ulkona ovat vallalla ihanat syksyiset värit ja tuntuu kuin pitäisi kävellä ulkosalla mahdollisimman paljon nyt ja nauttia kaikista väreistä ennen kuin loska ja totaalinen pimeys saa valtansa. Tukholmassa ihastuttaa vuodenajasta riippumatta veden läheisyys ja kaupungin siluetti. Eihän se nyt niin hätkähdyttävä ole, kuin Manhattan Staten Island ferryltä tai Brooklyn Bridgeltä käsin. Tukholma on jollain tapaa pieni ja suuri kaupunki samanaikaisesti. Helsiinkiin verrattuna se tuntuu ensi alkuun paljon suuremmalta ja mielenkiintoisemmalta ja tämä "alkuviehätys" ei ole aivan vielä pois karissutkaan. Kuitenkin Tukholmassa oppii liikkumaan helposti ja kadut ja korttelit tulevat nopeasti tutuiksi ns. keskusta-alueilla. En silti vielä kehuskelisi hyvin tuntevani Tukholmaa tai olevani kovin kummoinen opas. Monesti vieraat tietävät paremmin minne mennä ja löytävät ehkä kartan kanssa paremman reitin kuin meikäläisen mutu-tuntuma "joo tästä kohtaa mä muistaakseni menin, mä muistan tän rakennuksen" :D Mutta metrot, bussit ja pendelit valikoituu ja vaihtuu ihan ongelmitta!

Nyt kuppi teetä ja Downton Abbey. Huomenna luvassa suunnittelu- ja valmistelutöitä. Niitä päiviä olisi hyvä pitää enemmänkin, ettei sitten vapaapäivän iltana tuskailisi saarnan parissa. Näin nuorelle papille on ehkä jäänyt vielä päälle opiskeluajoilta tutut klo 23:59-palautukset. Luulen, että lepopäivän pyhittämistä oppii kantapään kautta. Ihan vielä en ole oppinut suunnittelemaan paremmin, mutta ehkä jo huomisen jälkeen askeleen lähempänä järjestelmällisempää elämää. Ehkä hyvin pienen askeleen.

från Södermalm mot Gamla stan

från Kungsholmen mot Vasastan