Näin on otsikoitu svt:llä pyörivä ruotsalaisen tosi-tv -sarja, jossa kolme Ruotsin kirkon pappia ja yksi helluntaipastori etsii rakkautta. Siis kyseessä on pappien deittiohjelma, Maajussille morsian goes Pastorille puoliso. Ei varmaan tarvitse erikseen myöntää, että olen aivan koukussa kyseiseen ohjelmaan. Päivän odotetuin hetki olikin kotiin tulo iltasella, kuppi kuumaa ja viltin alle tapittamaan pappiskollegoiden suhdekiemuroiden etenemistä. En katso sarjaa ajatuksella, että onpas nyt noloa ja päivitellen, että miten joku tällaiseen lähtee. Myönnän, että nämä olivat kyllä ensimmäiset reaktiot, kun bongasin tiedon ohjelmasta ja ohjeet siihen hakemisesta vuosi sitten sähköpostistani (eivät kovin tarkkaa seulontaa siinä vaiheessa ole tehneet siviilisäädyn perusteella, joten kutsu lähti myös onnellisesti vastanaineelle papille :D). Mutta katsoessani ohjelmaa nyt, toivon vaan ihan aidosti ja todella, että papit löytäisivät hyvät kumppanit ja pidän heitä ylipäätään sympaattisina ja rohkeina tyyppeinä kun lähtivät mukaan ohjelmaan.
Niin, kuka sitä on pätevä arvostelemaan, miten kukin kumppaninsa kohtaa. Tein tähän blogiin viisi vuotta sitten ensimmäiset päivitykset ja olin tuolloin juuri tavannut nykyisen aviomieheni. Tänne kirjoitin ympäripyöreästi jotenkin niin että asiat ovat ihmeellisesti järjestyneet ja onni on kulkeutunut kohdalleni. Se järjestyi ja kulki siis niin, että eräänä elokuun iltana olin vailla tekemistä ja loin profiilin kristilliselle deittisivustolle. Samaisena iltana sain siellä tervehdysviestin nykyiseltä aviomieheltäni. Se ei ollut rakkautta ensi klikkauksella; viestin sisältö taisi olla jotain tyyliin "Miten on kesä sujunut?". Mutta sen jälkeen niitä viestejä vaihdeltiin, kaverustuttiin fb:ssa ja kun juttu tuntui luistavan ja positiivinen kuva vahvistui, niin sovittiin tapaamisesta. Sitten tavattiin uudestaan ja kohta suljettiin deittiprofiilit. Olemme päättäneet vuosipäiväksemme päivän, jolloin tapasimme ensi kertaa, vaikka seurustelusta sanallisesti sovittiin varmaan vasta silloin kun se jo pitkän aikaa oli käytännössä ollut sitä.
Meitä vähän hävetti se, että olimme tavanneet nettideittisivuston kautta. Lähimmät ystävät toki tiesivät siitä, mutta ei siitä oikein ikinä puhuttu muuten. Alussa ehkä välttelimmekin puhumasta koko aiheesta ja vähän kiertelimme kysymystä siitä, miten olemme tavanneet. Sittemmin emme enää ole tarkoituksellisesti peitelleet asiaa ja tietysti nyt kun olemme jo yli viisi vuotta olleet yhdessä on kysymystä ensikohtaamisestamme ja tutustumisestamme esitetty enää harvoin, Emme kovin paljoa yhdessäkään ole miettineet tai puhuneet siitä, että olemme tutustuneet netin välityksellä, jotenkin tuntuu että sillä ei oikeastaan ole ollut mitään väliä. Tärkeintä on se, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Tavallaan tuntuu siis siltä, että kaikki alkoi elokuun 19. Stockan kellon alta. Mutta myönnän, että ilman deittisivustolle kirjautumista ei mies olisi seissyt siellä ja muuttanut elämääni siitä edespäin.
Olemme molemmat vähän ujoja ja ensi alkuun varautuneita. Jos heitetään stereotypiat kehiin niin vissiin aika suomalaisia siinä mielessä molemmat luonteiltaan. Olimme kuitenkin molemmat tutustuneet ihmisiin, joita olimme aikaisemmin tapailleet ns. tavallisempia väyliä. Nettideittiin ajoi molemmat jonkinasteinen pettymys aiemmissa suhteissa, mutta ei kuitenkaan mikään epätoivo, jonka joskus kuulee nettideittiin ja sen käyttäjiin yhdistettävän. Näin jälkeenpäin ajatellen merkittävää ja nettideitin käytön ansiota oli, että kun tapasimme kasvotusten oli jo selvää että jaoimme isoissa linjoissa samat arvot ja että molemmat olivat liikkeellä sillä mielellä että haluaa löytää seurustelukumppanin. Siitä oli hyvä lähteä liikkeelle ja siitä asti ollaan liikkeessä oltu.
Tämä olkoon viimeiset hyvästit kaikenlaiselle nettideittiin liittyvälle häpeilylle ja salailulle. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen miehestä, jonka kohtasin ja jonka kanssa saan jakaa nyt elämäni. Mies, joka askel askeleelta tuki tietäni kohti pappisvirkaa. Mies, joka fiksasi ja sai netin toimimaan uudessa asunnossani viikonloppuna. Onneksi on netti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti