Ympäri mentiin

Ja taas tultiin siihen pisteeseen, jolloin vuosi vaihtuu ja uusi alkaa. Sama ympyrä alusta. Minä ajattelen vuotta niin kuin kelloa ja sen numeroita. Se on ehkä yleisin mielikuva?

Anyways. Olen vähän surullinen tästä hiljaiselosta. Fakta on, että tällä hetkellä kandin kirjoittaminen imee kaiken kirjallisen kyvykkyyteni eikä runosuonelle jää virtaa ollenkaan. Nimittäin, olen miettinyt, josko identifioisin tämän runoblogiksi. Mutta silloin blogi tarvitsisi runoja. Ja niitä minulla ei juuri nyt pahemmin ole tarjota, muuta kuin raakileita.

Sain muutamia vuosia takaperin lyyrisen, joskin myös arkirealistisen uuden vuoden aaton tunnelmakuvauksen tekstiviestinä. Se oli hieno ja kirjoittaisin sen tähän, jos se olisi vielä tallessa. Mutta aika kulkee ja syö katalasti vanhoja tekstareita.

Lähden viettämään uutta vuotta varsin perinteikkäissä merkeissä. Kaivaten tämän, pian jo vanhan vuoden aikana, minulle tapahtunutta uutta ja parasta kohtaamista. Suutelisin häntä kellon lyödessä ja monta kertaa sen jälkeen, jos voisin.

Palataan astialle tuonnempana.

Yöllä, kun on aika olla hiljaa

En tiedä, olitko unessa vai valveilla,

kun silitin kasvojesi uurteita
pehmeämmiksi
kuin vastasyntynyttä

ja piirsin kämmeniesi juonteita
pidemmiksi
kuin omani ikinä yltäisivät.