perjantai 6. marraskuuta 2015

Hyvää mieltä ja hitunen turhamaisuutta



Toissa kesänä syttyi pitkästä aikaa yläastevuosien jälkeen kiinnostus kynsien lakkaamiseen. Omituista oli, että ajatus lähti siitä, kun sain junassa papin paitaan pukeutuneena arvostelua osakseni eräältä mieheltä. Hän kysyi, että onko papin sopivaa kuljeskella ilman sukkahousuja. Minä hämmennyin kysymystä niin, etten osannut mitenkään napakasti vastata (harmittaa vieläkin!). Totesin vaan jotenkin, että joo, nyt kun on näin helteistä niin kukapa niitä sukkahousuja pystyy pitämään (oih ja voih se lämmin toissa kesä tosiaan..). Joka tapauksessa tästä kommentista jälkikäteen harmistuessani ja ärtyessäni päätin viedä paljaiden säärien synnin astetta pidemmälle ja maalata varpaankynnet sähäkän punaisiksi. Ja johan näytti jalat sandaaleissa paremmilta!

Pitkän lakkaustauon jälkeen huomasin, että sormien kynsien maalaaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin varpaankynsien - varsinkaan jos on luonteeltaan vähän perfektionisti ja jälki pitäisi olla nättiä ja sileää joka kynnessä. Mies edelleenkin muistaa, kuinka kuluneena kesänä tuskailin varmaan pari tuntia keittiön pöydän ääressä ja lakkailin kahta kynttä, jotka eivät vaan millään meinanneet onnistua! Vähitellen sitä kuitenkin kehittyy ja nykyään menee jo melko varmoilla vedoilla, eikä tarvita niin montaa uusintakierrosta. Tykkään eniten punaisen eri sävyistä ja mielellään valitsen aika voimakkaita värejä. Varmaan tanssiesitysten ajoilta on jäänyt päälle ajatus, että jos jotain laitetaan, niin sen pitää sitten kunnolla näkyäkin! Kuitenkin kun tällaisessa työssä on, niin monesti hailakammat sävyt sopisivat varmemmin eri tilanteisiin. Viikkomessua olen pitänyt kirkkaanpunaisissa kynsissä, mutta hautajaisiin en samaa sävyä valitsisi. Messuissa voisi kyllä ajatella seuraavan kynsilakan väreissä liturgista väriskaalaa!

Olen onneton meikkaja ja monet vuodet päivämeikkiini on lukeutunut pelkästään meikkipohja, joka on kyllä ihan must tällä rasvaisella sekaiholla. Tänä vuonna olen kuitenkin alkanut taas käyttää päivittäin ripsiväriä töissä. Se korostaa kivasti silmiä ja tuo niihin pirteyttä ja eloa sellaisinakin päivinä, kun sitä ei niin paljoa oikeasti olisi. Miehen mielestä laitan ripsaria liikaa, mutta se lienee makukysymys. Tässäkin kohtaa voinen tosin syyttää menneiden aikojen tanssiesitysmeikkauksia :D Juhliin ja illanviettoihin saatan panostaa meikissä enemmänkin, mutta enpä tiedä onko lopputulos panostuksesta huolimatta kovin paljoa arkilookia kummoisempi. Viimeksi oikea ja ammattilaisen tekemä meikki kasvoillani oli polttareissa ja häissä. Vaikka meikkiä oli enemmän kuin itse laittaisin (näissä tapauksissa tietysti laitettiin kunnolla kuvia varten), niin pidin siitä, miten se korostaa kasvojen piirteitä ja tekee jotenkin ilmeikkäämmäksi. Selvästi oma taito- ja taiteenlajinsa tuo meikkaus!

Hillitty päivämeikki ja siistit kynnet ovat toki osa huoliteltua lookia niin papin kuin monen muunkin ammatin edustajan roolissa. Olen aika vähän miettinyt ulkoasua ja vaatetusta pappina. Toki nykyään vaatteita vähän etsii ja ostaa sillä silmällä, että menisikö tämä villapaita tai mekko pantapaidan kanssa. Yhtään omaa vaatetta en ole kuitenkaan tainnut hyllyttää siksi, että ajattelisin sen olevan jotenkin epäsopiva papin pukeutumiseen. Minihameet ja tiukat paidat ovat jääneet aikoja sitten pois muodin muuttuessa ja ehkä itseltä ei niitä rajuimpia yksilöitä ikinä löytynytkään. Toki kaikenlaisia muita floppeja ja häpeäpilkkuja on kuvakansioiden uumenissa ja niistä saa hyvät naurut näin jälkeenpäin. Ehkä luotan siihen, että siinä missä on jonkin verran aikuistunut ja järkevöitynyt on myös vaatevarasto päivittynyt laadukkaampaan ja sopivampaan suuntaan vuosien varrella. Tällä hetkellä suurin osa uusimmista hankinnoista tulee seurakunnan kirpputorilta, josta olen saanut vaatteiden lisäksi myös astiat kotiin. Oivallinen shoppailupaikka tänne yhden ison lentolaukun kanssa muuttaneelle! Toisinaan pitää tietysti vähän hemmotella itseään jollain erityisellä. En ole mitenkään merkkituotteiden perään, mutta vaatekaapin rakkaimpana helmenä on tällä hetkellä New Yorkin aleista ostettu Calvin Kleinin pikkumusta. Sopii täydellisesti pantakauluksen kanssa, tottakai ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti