Adventin aika

Tänään vietettiin 1. adventtisunnuntaita ja meillä kajahtivat ensimmäiset Kauneimmat joululaulut. En ole mikään erityinen joulu-ihminen, vaikka sellaista on varmaan pappina vähän outoa sanoa. Joulun sanoma on toki rakas ja ainutlaatuinen, mutta joulukoristeet tai laulut eivät ole koskaan omaa joulumieltä automaattisesti nostattaneet. Toki joulukuusi, adventtikyntteliköt ja etenkin vanhat ja perinteiset joululaulut ja -virret kuuluvat jouluun. Ongelma itseni, kuten ehkä monen muunkin kohdalla, lienee se, että joulun juhlinta aloitetaan niin aikaisin. Siinä saa helposti yliannostuksen kaikkea jouluista ennen varsinaisia juhlapyhiä ja sitten jää se huipennus vähän niinkuin laimeaksi. Toivoisin etenkin omalla kohdalla, että adventin aika voisi olla enemmän pääsiäistä edeltävän paaston ajan kaltaista hiljentymisen ja itsetutkiskelun aikaa, suuren juhlan odotusta ja siihen valmistautumista. Paljon on kuitenkin kiirettä ja erilaisia tilaisuuksia ja kekkereitä, jotka ovat toki hauskoja ja tärkeitä sinänsä. Mutta jotenkin hassulta tuntuu, että adventinajasta on tullut sellainen pikkujoulujen ilotteluaika ja jouluna sitten hiljennytään ja ollaan rauhaisasti perheen kesken. Eikö se voisi olla myös toisinpäin? Mistä se ajatus ylipäätään tulee, että jouluna hiljennytään? Toki joulun odottaminen ja siihen valmistautuminen adventin ajalla voi olla myös mukavaa ja hauskaa - en ole julistamassa pannaan pikkujouluperinteitä! Huomaan vain pyöritteleväni näitä vähän ristiriitaisia ajatuksia aina adventin aikaan, enkä saa kuin tilauksesta sitä jee-joulu-on-kohta -fiilistä.

Näistä mietteistä saattaa saada myös hieman nipon teologin maineen, mutta puolustaudun kertomalla, että laulan ihan hyvillä mielin kirkossa adventtina joululauluja ja syön joulupöydän ruokia pariin otteeseen ennen varsinaista juhlaa. Oma koti pysyköön silti joulukoristeista ja -ruuista lähes vapaana alueena. Tähden kyllä laitoin ikkunaan pimeyttä karkottamaan ja työparilta saatu enkeli on ikkunalaudalla. Jouluradiotakin virittelin sen verran, että kuuntelin tämän vuoden version Hoosiannasta. Joten ehkä on vähän kärjistettyä sanoa, etten ole jouluihminen. En ole mikään valmistelija, vaan adventinajan odottelija ja ihmettelijä ja joulunajan nautiskelija. Tai niin - valmistelenhan minä toki jouluhartaudet ja saarnan joulukirkkoon. Pappi se on pappi joulunakin, joulupappi, muttei mikään joulupukki! Loppukaneettina ja tunnustuksena mainittakoon, että lahjojen keksimisessä olen aina ollut surkea ja saan siitä aina vaan kauhean viime tipan stressin, koska välttelen asiaa mahdollisimman pitkään. Mies onkin alkuvuosien epäonnistuneiden lahjojen jälkeen saanut multa lähinnä suullisia lupauksia/lahjakortteja, kuten että lähden mukaan futismatsiin tai kustannan illallisen miehen valitsemassa ravintolassa. Koska vahvuuteni eivät todellakaan ole konkreettisissa jouluvalmisteluissa, niin ehkä on syytäkin keskittyä siihen adventin ajan hiljentymiseen ja itsetutkiskeluun. Jospa se vaikka poikisi uusia ajatuksia hartauksia ja saarnoja varten!