Luonasi ihana ilta
puhut minusta kauniilla sanoilla
sitten yksi hassu lipsautus,
jonka kuulen tahallani väärin
ja vaikka mietin,
että olisipa tyhmää alkaa kiistellä pienistä,
minä kuitenkin tiuskaisen pisteliäästi,
niin, aivan turhasta.
Sinä tiedät.
Ja silti annat minun jatkaa.
Ehkä en vain osaa päättää, ollako vielä tuittupäinen pieni tyttö vai kasvaako jo aikuiseksi naiseksi. Tai ehkä minun aikuinen naiseni tulee aina olemaan aavistuksen verran kiukkupussi.
Siitä huolimatta sinulla riittää lempeitä sanoja.
Naisena olen sitä mieltä, että niin miehellä kuuluukin.
Tyttönäsi palaan kainaloosi.
Kai saan edes sanotuksi, että luonasi minun on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti