Tyttö mietipä, miten kivasti ja hyvin asiat ovat ja älä edes aloita pientä murehtimista.
Olen lintsannut kaksi viimeisintä latinan tuntia. Toisen huonolla ja toisen subjektiivisesti arvioituna hyvällä syyllä - molemmat ilman omantunnon tuskia. Rästiläksyt ovat tekemättä. Voi olla, että ne sellaisiksi jäävätkin. Mutta miksi huolehtimaan, kun välikertaukseen on vielä kaksi kuukautta aikaa.
Olen toivottavasti ja todennäköisesti lähdössä seurakuntaharjoitteluun toukokuussa. Minulla on kolme seurakuntatoivetta, jotka olen tehnyt lähes täysin intuitiivisesti. Koska toiveenikin ovat tuntemattomia, ei ehkä ole suuri shokki, vaikka yksikään niistä ei toteutuisi. Luultavimmin päädyn jonnekin. Siellä odottaa kokemus ja seikkailu, jos niin tahdon.
Yhdeksän päivän kuluttua tentin 1. Mooseksen kirjaa hepreaksi, ilman sanakirjaa. Mistään en löytäisi parempaa toista osapuolta kaksihenkiseen, vielä toistaiseksi epäviralliseen, käännöskomiteaamme. Minulla on kaikki syyt uskoa läpipääsyyni ja läpipääsyymme. Kiitos niistä.
Onni kainalossa. Niin voisi sanoa, että se sattumalta löytyi ja kulkeutui viereeni. Mutta, uskon yhä vähenevässä määrin sattumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti