tiistai 5. lokakuuta 2010

Ilman viinilasillisia

Hän puhui
ja minä kuuntelin
kuuntelin häntä
ymmärtämättä sanaakaan,
mutta ymmärtäen häntä

Hän puhui
ja katsoi minua
silti osaamatta päättää
huoneen seiniä vai minua
joka tapauksessa hyvin tietäen,
ettei sanoista ole meille

Huokaat syvään; miksi en tulisi lähemmäs viereesi ja tarttuisi sinua kädestä, jos se tuntuisi oikealta ja hyvältä.

Sitä seuraavassa hiljaisuudessa puhuvat tekemättömät teot ja sanomattomat sanat välillämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti