Kuinka nopeasti päivät menevätkään. Ennen kuin ehdin kirjoittaa ensimmäistä päivitystä uudelle kuukaudelle, on se jo puolivälissä. Kohta alkaa adventtiaika. Ihanaa saada vähän valoa tähän pimeyteen. Adventtikyntteliköt, glögi kera piparien ja joululauluklassikot - joulun odottaminen on mukavaa ja tunnelmallista. Joskus se vain jää kiireiden tai muiden ajatusten jalkoihin ja sitten äkistä huomaakin - hups, on jo aatto! Mikään joulupuuhastelija en tosiaankaan ole, eikä meillä perheessäkään ketään voi sellaisella arvonimellä tituleerata. Joulukoristeet otetaan viime tingassa esille, isä paistaa kinkun ja laatikoiden teko delegoidaan mummille. Ihan hyvin joulunpyhät ovat aina sujuneet vähäisestä valmistautumisesta huolimatta. Luulenkin, että tämä lähestyvä odotusaika onkin minulle sitä mieluisinta. Jos siitä vain nyt yrittäisi muistaa nauttia, niin kuin viime vuonna Wienissä. Kiersin joulumarkkinoilla useana päivänä viikossa, hörpin Glühweinia tai kaakaota ja ihastelin kaupungin kaunista valaistusta. Viimeistään joulunalusaikaan valloitti Wien sydämeni juuriaan myöten.
Tästä päivityksestä ei pitänyt tulla adventin odotusta ja joulunvieton pohdiskelua. Mutta niin kävi ja näin tällä kertaa. Luulen, että asiat, joista ajattelin kirjoittavani, eivät olisi olleet akuutimpia tai tärkeämpiä. Yhden asian sanon silti vielä ohi aiheen, koska se on omana aiheenaan sangen tärkeä:
Huomenna ehtii vielä äänestää seurakuntavaaleissa. En ole vielä äänestänyt, mutta huomenna olen niin tehnyt. Toivottavasti sinäkin.
(:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti