Vaikka rakastankin sisämaassa Tonavan varrella sijaitsevaa Wieniä, tiedän, että koko elämääni en kaukana meren läheisyydestä osaisi elää. Kun meri tuoksuu, kun mereltä tuulee, kun horisontti välkehtii auringon paisteessa, silloin on rannalla istuessa niin hyvä olla, että voisin vain upottaa varpaat hiekkaan, sulkea silmät ja nukahtaa. Mutta en tee niin, sillä sellaisena kauniina hetkenä on paljon parempi olla hereillä kuin unessa.
-------------
Olisin pienenä halunnut ilmapuhallettavan krokotiilin, sellaisen oikein suuren, jolla olisi voinut leikkiä vedessä. En koskaan saanut sitä, niin kuin emme siskon kanssa saaneet kerros- tai parvisänkyä, vaikka kuinka pyysimme ja kinusimme. Tuskin uimataitoni on haaveeksi jääneen uimalelun vuoksi kehittymättömäksi jäänyt - olenhan oppinut hyväksi nukkujaksikin aivan tavallisessa laverisängyssä.
-------------
"Kato kun mä sukellan!" kuuluu vedessä niin lasten teinien kuin vähän vanhempienkin suusta. Arvaa vain, olinko innoissani, kun pääsin kuperkeikan veden alla. No kyllä olin! Tottakai molempiin korviin meni vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti