Hiljaisuus

Rautatientori on täynnä suuria värikkäitä karhuja. Nuori nainen lukee Raamattua nelosen ratikassa. Katson ikkunasta, kuinka viereisellä kaistalla autoileva mies naputtaa rytmikkäästi rattia ja laulaa - ainakin mielessään. Hän on iloinen, ehkä rakastunut?

En oikeasti tiedä mitään heidän ajatuksistaan. Ja joskus tulee näitä päiviä, jolloin en tavoita edes sitä, mitä omassa päässäni liikkuu. Silloin ei tule sanoja puhuttavaksi tai paperille. Se tuntuu valitettavalta. Ehkä myöhemmin nimitän sitä pohdiskelutauoksi ja totean, että se oli hyvä.

Karhut ovat onneksi yksinkertaisesti riemastuttavia ja hauskoja. Pyydän anteeksi, että Berliinissä haukuin niitä mauttomiksi.

-------

Entä sitten, kun tulee se hetki, jolloin annat minun ihanasti väärin ymmärtää sinut?

p.s. Senaatintorillahan ne karhut pönöttävät. Eikä kukaan ole kommentoinut moiseen asiavirheeseen mitään. Karhu-parat.


Berliiniläinen karhu päälläseisonnassa. Taitava yksilö!