tiistai 21. syyskuuta 2010

Enkä enää pelkää

Minun silmäni pakenevat tutkivaa katsettasi huulillesi, nenänpäähäsi ja korviesi nipukoille. Mutta koska tiedän sinun miettivän hankaliksi tekemiäni ajatuksia tyynesti ja tuomitsematta, niin siksi minä, jonakin arvaamattomana hetkenä, uskaltaudun noihin sinun silmiisi. Koko ajanhan ne olivat omiani lempeästi hakeneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti