Mitä kuuluu helmikuussa?

• Sokerin vähentäminen on tehnyt hyvää. Olen syönyt ainakin hitusen järkevämmin ja säännöllisemmin, kun ateriavälejä ei paikkaile herkuilla. Iltaisin olen päätynyt sänkyynkin aikaisemmin, kun en ole saanut äkillistä energiapiikkiä sokerin ansiosta. Aamuisin kyllä väsyttää samaan malliin, kuin ennenkin, mutta sille tuskin mitään mahtaa.. Paaston syvempi merkitys on vielä hieman työn alla, mutta sekin lienee normaalia.
• Musiikki tuo iloa ja vastapainoa työarkeen. Oli hauskaa soittaa ensimmäisellä keikalla messun jälkeen kirkkokahveilla. Ei haittaa, vaikka en ole kovin taitava. Toteutan omia viisauksiani sen suhteen, että yritän tehdä enemmän asioita vain sen takia, että ne ovat kivoja ja tuottavat iloa.
• Keskiviikkona vietetään ruotsinsuomalaisten päivää. Itsenäisyyspäivän tavoin se tarjoaa mahdollisuuden identiteetin tutkiskeluun. En koe itseäni ruotsinsuomalaiseksi, vaan suomalaiseksi, joka asuu Ruotsissa. Sinikeltavalkoinen väriyhdistelmä hieman häiritsee estetiikan tajuani. Vai voisiko siitä saada jotain tyylikästä ja tuoretta aikaiseksi?
• Huulipunasta alkaa tulla vakiovaruste. Piristää mieltä ja tuo väriä tylsimpäänkin aamuun.
• Kesäsuunnitelmia on kiva tehdä ja olen innoissani kaikista tapahtumista ja reissuista, joita silloin on tiedossa. Lisäksi tuntuu siltä, että kesään ei edes ole niin loputtoman pitkä aika. Lyhyemmän odotuksen päässä on myös maaliskuinen Lontoon reissu. Vielä lyhyemmän odotuksen päässä on ensi viikonloppu ja mieluisin seuralainen.
• Olen kiitollinen energiasta ja hyvästä mielialasta, mukavista työkavereista, vanhoista ja uusista ystävistä ja tuttavuuksista, elämäntilanteestani ja sen tuomasta vapaudesta töiden, liikkumisen ja vapaa-ajan suhteen, haasteista ja siitä, että ajattelen ja haluan niitä, enkä tyydy mukavuuteen. Olen kiitollinen kevään tulosta, valosta ja auringosta, sillä ilman niitä tuskin muutkaan asiat tuntuisivat niin positiivisilta ja hyviltä kuin ne ovat.