Teehetkiä

Istuimme metrossa matkalla Itäkeskuksesta kohti keskustaa. Olimme vastakkain ja virnuillen tarkkailin kulmieni alta hermostuneisuuttasi. Lopulta virkoit, että kai tässä pitäisi vielä kahvit juoda.

Eihän me mitään kahvia juotu ja luulen, ettet sinä ikinä juo kahvia yksiksesi tai kenenkään muunkaan kanssa. Pienessä keittiössä napsautit vedenkeittimen päälle ja etsit kaapista kaksi samanlaista mukia. Enempää siellä ei olisi ollutkaan samanlaisia taikka astioita ylipäätään. Teekannu sinulla sen sijaan olisi ollut, mutta minulle tarjoilit pussiteetä. Annoit pussin käteeni ja sain itse repiä kuoren auki ja asettaa sen omaan mukiini. Virnistelin sitä hieman ja sain sinut jälleen kiermurtelemaan hermostuneesti.

Varoitit minua ajoissa - tee on hyvin kuumaa. Maltoin pienen hetken, mutta vain todella pienen ja hörppäsin sanoistasi huolimatta. Tieten tahtoen niin tein ja poltin kieleni. Lopulta en kuitenkaan ehtinyt tyhjentää mukiani kokonaan ennen kuin annoit ymmärtää, että minun tulisi jo mennä.

-------

Tanssiharjoituksissa ajauduimme pariksi sattumalta, mutta suurimmaksi osaksi suunnitellusti ja itseaiheutetusti. Kun viimeinen kappale wienervalssia päättyi liian varhain ja jumalanpalveluksen alkuun oli vielä puolitoista tuntia aikaa, tiesimme, että ajan voisi käyttää mukavasti ja samalla hyödyllisesti. Pienen huoneesi ahtaalla lattiatilalla pyörähtelyn jälkeen kohisi veri korvissa ja huimasi. Olisin kaivannut kylmää vettä, mutta valutit minulle hanasta lasillisen lämmintä. Termospullostasi tarjosit teetä, jonka erikoisesta mausta varoitit. Maistoin uteliasuuttani.

Tuli ylihuominen, jolloin tulit minua vastaan kotisi läheiselle metroasemalle. Johdatit meidät kylmään ja autioon asuntoosi ja kysyit, voisitko tarjota jotain. Teetä sinulla vain oli. Keittiössä katselin, kun nostit teekannun muuttolaatikosta ja huolellisesti pesit sitä sienellä. Tämä oli erikoistapaus, sillä sinun mukaasi teekannua vain harvoin tarvitsee pestä; siellähän on aina vain teetä, vettä ja sokeria sisällä. Epäuskoisena ja hämmentyneenä tuijotin sinua, sientä ja teekannua.

Hyimillen totesit, että tämä lienee ensimmäinen riitamme. Loppujen lopuksi tee jäi juomatta ja riita - vaikka ei se edes ollut riita, en vain ymmärtänyt mitä sanaa käytit- jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

-------

Et kuulemma erityisemmin juo teetä, vaikka siitä kyllä pidät. Kaapistasi löytyvä teevalikoima ei tosiaan ole kummoinen. Me aloitimmekin tuttavuutemme kahvin merkeissä. Sinulla oli pahvimukillinen kädessä, kun ensi kertaa kohtasimme. Seuraavana aamuna keitin meille aamukahvit, vaikka silloin olikin jo aamupäivä. Olimme samaa mieltä tummapaahtoisen paremmuudesta, ja kehuit kahvilaatuani parhaaksi, mitä olet aikoihin juonut. Hymyilin mielessäni, mutta pian jo huulillani ja muistakin syistä kuin kahvikehuista.

Sinä palasit pian ja jäit pidemmäksi aikaa. Jonakin yhteisenä iltana, kun olimme kahden keittiön pöydän ääressä ja ikkunasta näki selvästi, kuinka syksyn hämäryys alkoi jo olla totta, minä etsin kaapista teekannuni, sellaisen lasisen ja keitin meille teetä. Sinä ihastelit kannua ja pidit teestä. Tulit taas pian uudestaan ja taas uudestaan ja yhä vain uudestaan ja minä keitin meille teetä, kaadoin kiehuvaa vettä lasiseen kannuun, jossa se värjäytyi tuoksuvaksi nesteeksi, ja sinä pidit siitä. Niin minäkin ja syksy kylmeni.

Veit minut lapsuuden kotiisi, ja siellä ihastelin kauniita ja hienoja teekannuja. Sellaisilla keraamisilla tulee vielä parempaa teetä kuin lasisella kannulla. Jotenkin aromikkaampaa ja pehmeämpää ja onhan siinä oma tunnelmansakin, rupattelin levollisena viltin alla lämmin muki kämmenteni otteessa. Sinä tarkkaan säilöit tämänkin ajatukseni, ja jo hyvissä ajoin ennen joulua avasin malttamattomana lahjapaketista valkoisen keraamisen teekannun.

Kun tulet jälleen pian, istumme keittiön pöydän ääressä ja haudutamme teetä. Katselemme ulos ja siellä valkenee kohti kevättä.